pussikaljalla

Vastuun välttelyä ja idiotismia.

2013-11-21T23:36:00+02:00

Tapani mukaan välttelen vastuuta kaikesta ja teen ihan mitä tahansa, ettei tarvitse tehä sitä mitä pitäisi... Jessus kuinka ylpeä voi välillä itsestään olla, muttei siltikään saa mitään tehtyä. Anteeksi tulevaisuuden minälle. Menneisyyden minälle viesti nykyisyyden minältä: olet idiootti. Pitäsköhän mennä laittamaan toinen koneellinen pyykkiä pyörimään.. Tai siivoomaan keittiön kaappeja tai leipomaan pullaa tai haravoimaan. Ei pitäisi. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni, koska muuten istun tässä taas koko yön. Pitää laittaa hyvää musiikkia soimaan, niin voisi olla vähän hauskempaa(muttei kuitenkaan saa jumittua katsomaan lyrics-videoita.. heh-he). Vai pitäsköhän vaan lähteä pussikaljalle.

I wonder, I wonder, wonder I do.

2013-11-21T02:01:00+02:00

Jotain kautta eksyin tänne takaisin, en ees muistanut koko blogin olemassaoloa. Luin nuo muutamat raapustukset, mitä oon tänne kirjottanu aiemmin, eikä ne kuulostanut multa. En tiedä mitä elämässä tapahtuu tällä hetkellä. Olin maininnut läheisestä, joka oli huonossa kunnossa. Tämä läheinen ei ole enää ollut täälä hetkeen. Lisäksi olin maininnut ystävästä, jonka kanssa oli epäselvyyttä. Epäselvyys on siirtynyt vielä vähemmäksi selvyydeksi, eli ei enää olla tekemisissä. En osaa ajatella sitäkään asiaa. En tiedä onko tämä nyt lopullista vai mitä oikein on tapahtumassa.

Olisipa jotain "kaikesta huolimatta hyviäkin asioita on tapahtunut" -juttuja, mutta eipä nyt juuri. Jostain syystä ei kuitenkaan edes tunnu pahalta. Enkä ole masentunut, tunnistaisin sen kyllä. Haluaisin laittaa tähän kuvia, mutten onnistu enkä jaksa nähdä vaivaa. Onkohan vain tylsää. Mistä mä edes puhun. Tai kirjoitann. Ei löydy taas kyllä mistään järkeä ei. Miksi joku on käyny täälä sivulla btw. Sorry for waisting your time oh dear dear stranger.

voi vittu kun joskus se rasittaa, en maata kestä en maailmaa

2013-02-17T21:31:00+02:00

Miksi huonot päivät tuntuvat seuraavan toisiaan. Onko huono viikko tai kuukausi? Tai aika tai elämä? Ehkäpä kevätväsymys on jo ovella. Minään vuonna en ole siltä välttynyt. Onko se vain kärsittävä, kun ei tunnu noi perinteiset "liiku enemmän"- neuvot auttavan. Ihan niin kuin muka jaksaisin.. Erään sukulaisen terveydentila on aikas huonossa kunnossa ja koko juttu herättää ristiriitaisia ajatuksia muuten niin maltillisessa pääkopassani. Lisäksi yhen parhaimmista ystävistä kanssa vähän jotain riidantapaista meneillään. Koitetaan nyt olla vaan puhumatta hiertävistä asioista, mutta tiedän että ne tulee sieltä nousemaan sopivan mielentilan ja alkoholin yhdistelmällä. Alan absolutistiksi.

Pienoinen humalatila

2013-02-16T02:50:00+02:00

Taidan olla vähän päihtynyt, eikä uni tule koska pieni maailmaiseni heilahtelee kuin pikkuruinen purjevene ja janottaa ja on kuuma. Samalla myöskin kamala väsymys, musta on tainnut tulla vanha. Ps maailman paskin viinap löytyy täältä. Myytti "alkoholi estää itkemiskykyni" on nyt kumottu. Ainakin pääsen halvalla

Kaikella on väliä, mutta millään ei ole väliä

2013-02-13T23:04:00+02:00

Jollain lailla on nyt iloinen mieli. Joku kuitenkin ahdistaa/masentaa. En oikein tiedä mikä, tai no tavallaan joo, mutta mitä muka oikeasti odotin. Elämän arvaamattomuus on outoa. Toivon, että jossain vaiheessa se arvaamattomuus olisi positiivista. Vaikka uskon olevani edes jotenkin järkiperäinen ihminen, oon silti aika paljon pää pilvissä. Kuvittelen aina tilanteita, mitä voisi tapahtua eikä niitä ikinä tapahdu. Alan kehitellä aivosäädintä, jolla voisi esimerkiksi keskyttää ajattelun hetkeksi. Ja kun kävisi nukkumaan niin pää ei höpisisi.

Ristiriitaista, kun jollain lailla koko maailma on avoinna ja periaatteessa mikä vaan on mahdollista ja kaikki valinnat vaikuttaa siihen millainen omasta elämästä tulee. Myös siihen ketä ihmisiä kohtaa. En usko mihinkään kohtaloon, vaan siihen että ollaan täällä biologisista syistä, mutta kuitenkin uskon että on olemassa paljon samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa tulisi toimeen. Ahdistaa, etten ikinä tapaa kaikkia niitä ihmisiä. En ikinä pysty menemään kaikkialle mihin haluaisin. En pysty olla kaikkea mitä haluaisin. Myös yhteiskunta ja kulttuuri ja tavat luo niin paljon käyttäytymismallia, jonka kaltaisesti pitäisi elää. Kaikella on väliä, mutta millään ei ole väliä. Haluaisin olla vähemmän kehittynyt. Joku esi-ihminen. Eläisi vaistoje varassa ja olisi ehkäpä jopa jotain alkukantaisia tunteita. Niitä noudatettaisiin. Ihmisten luontainen viisaus tekee niistä niin tyhmiä. Oon vähän kateellinen ihmisille, jotka onnistuu saamaan tekstistä yhtenäistä. Mutta tämä onkin vain tälläistä ajatusvuotoa eikä minun pääkopassani ainakaan ole mikään yhtenäistä. Jos jollain on niin kateellinen olen myös siitä. Tarkemmin jos tarkennan niin en oikeastaan kateellinen. Oon jollain lailla alkanut hyväksymään sen, että olen vain minä enkä mitään muuta. En kyllä ikinä tule hyväksymään, etten saa tietää miten muut ajattelee.. Mutta niin, nykyään jos iskee kateus, niin se tulee jostain jonkun henkilön taidosta tai ominaisuudesta. En jaksa olla kateellinen siitä mitä joku omistaa tai miltä joku näyttää. Tai no ok tavallaan voisin vaihtaa ulkonäköä jonkun kanssa. Toisaalta en kyllä ikinä ole halunnut päästä ulkonäön avulla suosioon tms. Oon tavallaan jopa taistellut sellaista vastaan tekeytymällä tahallaan ns. rumemman näköiseksi kun miltä voisin potentiaalisesti näyttää. Haluan mielummin yllättää myöhemmin, enkä välttämättä edes halua luoda positiivista ensivaikutelmaa.

Mietelmiä

2013-02-12T23:06:00+02:00

I just want to be alone

but at the same time i don't ever want to be alone

I want to go somewhere far far away

but at the same time I want to stay here forever

we always seem to want something but is anyone really sure of what they want

or am I the only one whose mind is a mess

Am i thinking too much

or is everyone else just thinking too little

Suomeksi ajatukset on liian tunteellisia sanoiksi laitettuna.

Höpönlöpö

2013-02-05T23:45:00+02:00

Aluksi, jos olet etsimässä tietoa pussikaljailusta, olet eksynyt aivan väärään paikkaan ja syvimmät pahoitteluni aikasi hukkaamisesta. Ei hajuakaan mistä tuo sana edes päähäni pongahti. En ole ikinä tainnut edes olla pussikaljalla. Tämä korjattava.

En oikein tiedä mikä idea tämä oli, mutta päätin aloittaa nettipäiväkirjan aka blogin... Kirjottelen perinteiseen päiväkirjaankin, mutta koneella kirjoittaminen on nopeampaa ja voi lätistä ihan mistä huvittaa. Salaa myös toivon, että orastava kirjailijan/runoilijan urani lähtee nyt pikavauhdilla syöksykiitoon. Ajattelin myös pitää tän ihan anonyyminä ja toivoa sormet ja varpaat ristissä, ettei kukaan tuttu eksy tänne minua tunnistamaan. Ehkä opin jossain vaiheessa vaikkapa tunkemaan tänne jotakin kuvia itselleni piristykseksi. Tai sitten en, kuka tietää.

Minulla on suuri ongelma, tai no joidenkin mielestä tätä ei varmastikaan ole mikään ongelma, mutta tämä tyhmyys vaivaa aivojani eikä jätä rauhaan. Kyseessä on ilmiö nimeltä ihastuminen. En ole ikinä ollut ihminen, joka ihastuisi kauhean helposti, mutta kun niin on päässyt käymään, niin sitä ei sitten hevillä tiputetakkaan pois. Tämän hetkinen "ihastukseni" on itseasiassa minulle tuntematon. Veikkaampa, että päähäni on kehittynyt kyseisestä henkilöstä vain pakkomielle, eikä ihminen ole yhtään sellainen kuin pääni kovasti tahtoisi ajatella. Ärsyttää kun en saa henkilöä millään pois ajatuksistani. Tyhmäpää. Aina vahingossa tuijottelen sitä kun se on vaan niiiin enedestiedämikä. Se kattoo mua kyllä välillä takasinkin. Luultavasti koittaa varmistaa ettei tuo hullu tuijottaja suunnittele murhaa. Fuck my life.

Kello näyttää jo uhkaavasti seuraavaa päivää, huomenna kiitän itseäni hartaasti. Luin juuri tota edellistä kappaletta ja tulevaisuuden minälle tiedoksi että en oikeasti ole noin lapsellisen oloinen, vaan en vain osaa kirjoittaa. Edellinen lause kuulosti myös tyhmältä. Tyhmäpää kuittaa.