Aluksi, jos olet etsimässä tietoa pussikaljailusta, olet eksynyt aivan väärään paikkaan ja syvimmät pahoitteluni aikasi hukkaamisesta. Ei hajuakaan mistä tuo sana edes päähäni pongahti. En ole ikinä tainnut edes olla pussikaljalla. Tämä korjattava.

En oikein tiedä mikä idea tämä oli, mutta päätin aloittaa nettipäiväkirjan aka blogin... Kirjottelen perinteiseen päiväkirjaankin, mutta koneella kirjoittaminen on nopeampaa ja voi lätistä ihan mistä huvittaa. Salaa myös toivon, että orastava kirjailijan/runoilijan urani lähtee nyt pikavauhdilla syöksykiitoon. Ajattelin myös pitää tän ihan anonyyminä ja toivoa sormet ja varpaat ristissä, ettei kukaan tuttu eksy tänne minua tunnistamaan. Ehkä opin jossain vaiheessa vaikkapa tunkemaan tänne jotakin kuvia itselleni piristykseksi. Tai sitten en, kuka tietää.

Minulla on suuri ongelma, tai no joidenkin mielestä tätä ei varmastikaan ole mikään ongelma, mutta tämä tyhmyys vaivaa aivojani eikä jätä rauhaan. Kyseessä on ilmiö nimeltä ihastuminen. En ole ikinä ollut ihminen, joka ihastuisi kauhean helposti, mutta kun niin on päässyt käymään, niin sitä ei sitten hevillä tiputetakkaan pois. Tämän hetkinen "ihastukseni" on itseasiassa minulle tuntematon. Veikkaampa, että päähäni on kehittynyt kyseisestä henkilöstä vain pakkomielle, eikä ihminen ole yhtään sellainen kuin pääni kovasti tahtoisi ajatella. Ärsyttää kun en saa henkilöä millään pois ajatuksistani. Tyhmäpää. Aina vahingossa tuijottelen sitä kun se on vaan niiiin enedestiedämikä. Se kattoo mua kyllä välillä takasinkin. Luultavasti koittaa varmistaa ettei tuo hullu tuijottaja suunnittele murhaa. Fuck my life. 

Kello näyttää jo uhkaavasti seuraavaa päivää, huomenna kiitän itseäni hartaasti. Luin juuri tota edellistä kappaletta ja tulevaisuuden minälle tiedoksi että en oikeasti ole noin lapsellisen oloinen, vaan en vain osaa kirjoittaa. Edellinen lause kuulosti myös tyhmältä. Tyhmäpää kuittaa.