Jollain lailla on nyt iloinen mieli. Joku kuitenkin ahdistaa/masentaa. En oikein tiedä mikä, tai no tavallaan joo, mutta mitä muka oikeasti odotin. Elämän arvaamattomuus on outoa. Toivon, että jossain vaiheessa se arvaamattomuus olisi positiivista. Vaikka uskon olevani edes jotenkin järkiperäinen ihminen, oon silti aika paljon pää pilvissä. Kuvittelen aina tilanteita, mitä voisi tapahtua eikä niitä ikinä tapahdu. Alan kehitellä aivosäädintä, jolla voisi esimerkiksi keskyttää ajattelun hetkeksi. Ja kun kävisi nukkumaan niin pää ei höpisisi. 

Ristiriitaista, kun jollain lailla koko maailma on avoinna ja periaatteessa mikä vaan on mahdollista ja kaikki valinnat vaikuttaa siihen millainen omasta elämästä tulee. Myös siihen ketä ihmisiä kohtaa. En usko mihinkään kohtaloon, vaan siihen että ollaan täällä biologisista syistä, mutta kuitenkin uskon että on olemassa paljon samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa tulisi toimeen. Ahdistaa, etten ikinä tapaa kaikkia niitä ihmisiä. En ikinä pysty menemään kaikkialle mihin haluaisin. En pysty olla kaikkea mitä haluaisin. Myös yhteiskunta ja kulttuuri ja tavat luo niin paljon käyttäytymismallia, jonka kaltaisesti pitäisi elää. Kaikella on väliä, mutta millään ei ole väliä. Haluaisin olla vähemmän kehittynyt. Joku esi-ihminen. Eläisi vaistoje varassa ja olisi ehkäpä jopa jotain alkukantaisia tunteita. Niitä noudatettaisiin. Ihmisten luontainen viisaus tekee niistä niin tyhmiä. Oon vähän kateellinen ihmisille, jotka onnistuu saamaan tekstistä yhtenäistä. Mutta tämä onkin vain tälläistä ajatusvuotoa eikä minun pääkopassani ainakaan ole mikään yhtenäistä. Jos jollain on niin kateellinen olen myös siitä. Tarkemmin jos tarkennan niin en oikeastaan kateellinen. Oon jollain lailla alkanut hyväksymään sen, että olen vain minä enkä mitään muuta. En kyllä ikinä tule hyväksymään, etten saa tietää miten muut ajattelee.. Mutta niin, nykyään jos iskee kateus, niin se tulee jostain jonkun henkilön taidosta tai ominaisuudesta. En jaksa olla kateellinen siitä mitä joku omistaa tai miltä joku näyttää. Tai no ok tavallaan voisin vaihtaa ulkonäköä jonkun kanssa. Toisaalta en kyllä ikinä ole halunnut päästä ulkonäön avulla suosioon tms. Oon tavallaan jopa taistellut sellaista vastaan tekeytymällä tahallaan ns. rumemman näköiseksi kun miltä voisin potentiaalisesti näyttää. Haluan mielummin yllättää myöhemmin, enkä välttämättä edes halua luoda positiivista ensivaikutelmaa.